Aziz Shexani
Levätköön
rauhassa viattomat uhrit Rauhaa teille
Miksi
pahuus pääsee irti ja vaatii ihmiskunnalta henkeä? Miksi ihminen tai valtio
tekee hirmutekoja toisia kohtaan? Onko ihminen ylipäätään muuttunut? Onko
meillä edelleen kaikki eväät hirmutekoihin? Mikä taho pystyy poistamaan tämän
ominaisuuden ihmisestä? Olemme kokoontuneet muistamaan kurdien uhreja ja
erityisesti siviilejä, vapaussodassa kaatuneita miehiä ja naisia. Muistamme,
että kuinka kahdeskymmenes vuosisata on kohdellut kurdeja ja missä määrin kärsimysaallot
ja kärsimystulvat ovat peittäneet maa-alueen, jossa asuu valtiotonta kansa.
Historian valossa voi vakuuttaa, että kurdien kärsimysten lista on pitkä ja
tämän päivän aiheenamme on Halabcen muistaminen.
16.3. 1988
hyökättiin kemiallisin asein Helebce-kaupunkiin ja se joutui pakon edessä
uhrautumaan. Irakin ja Iranin armeijat mukaan lukien Etelä-kurdistanin
puolueiden asemiehet taistelivat alueen valtaamisesta ja hallinnasta.
Etelä-Kurdistanin puolueet olivat Iranin armeijan kanssa samalla rintamalla ja
yrittivät murskata Irakin armeijaa. Täten Irakin johtaja Saddam Hussein
turvautui vakavaan instrumenttiin ja määräsi käyttämään kemiallista asetta.
Edellisenä
vuonna 28.kesäkuuta (1987) asuinkaupunkini ”Serdesht” joutui kärsimään
kaasuttamisesta ja tahtomatta kallistui kuoleman rinnalle. Ihmisten kuolema ja
elävien kaupunkien tuhomainen oli täsmälääke Iranin ja Irakin sotalordien
verijanon sammuttamiseksi. Iran ja Irak olivat sodassa ja maiden sortajat
Saddam ja Khomeini eivät välittäneet siviilien kohtalosta eivätkä luonnon
raiskaamisesta. Kaupunkeja, kyliä, metsiä, peltoja tuhottiin ja poltettiin maan
tasalle ja lopulta solmittiin aselepo. Saddamin ja Khomeinin ajatusmaailma ja
politiikka eivät tunteneet ihmisyyttä eivätkä luontoa. Kahdeksan vuotta kestäneen
sodan seuraukset kurdeille olivat kivuliaita. On todettava se, että heidän
osuutensa maailman sotien seurauksista ovat samanlaisia vaikutuksiltaan ja
kurdit ovat jääneet sota raunioiden keskellä tyhjin käsin.
Helbcen-tarina
ei ole kurdien katastrofien ensimmäistä eikä viimeistä. Kurdit ovat eläneet
satojen vuosien aikana kahden imperiumin, Ottomaanin ja Persian kynsien alla ja
ensimmäisestä maailmansodasta lähtien neljän musertavan valtion alaisuudessa.
Ensimmäisen maailmansodan loputtua kurdit eivät pystyneet toteuttamaan tai
saamaan itsemääräämisoikeutensa. Sen sijaan jakautuneena kansana joutuivat
suurvaltioiden ja hallitsijavaltioiden ansoihin. Kurdistanissa asuvien tragedia
riippuen maailman poliittisesta järjestelmästä ja kurdien valtiottomuudesta
asemasta ei ole saanut maailmassamme riittävästi huomiota. Viime sadan vuoden
aikana kurdit ovat heränneet ja ensimmäisenmaailman sodan loputtua uusia
vapausliikkeitä ovat ilmaantuneet ja vaatineet kurdeille omia oikeuksiaan.
Kulunen
sadan vuoden tapahtumasarjat Kurdistanin maakamaralla osoittavat, että kurdina
oleminen ei ole helppoa, koska syntyessään joutuu monikerroksisen sorron alle,
joista ei voi vapautua uhraamatta. Olemme itse eläviä esimerkkejä tästä
vaikeista historiallisista tapahtumista Suomi-neidon sylissä. Kurdistan kurdien
asuinmaana on nähnyt monia sotia ja itse asiassa muualta tulleet sotaväet ja
imperiumien sotamiehet ovat käyneet sotiaan kurdien maakamaralla. Toisin sanoen
kurdit ovat maksaneet muiden sotahalukkaiden verot omalla verellään ja uhraten
maata ja sen asukkaita. Kurdeja on vainottu, sorrettu, murhattu,
pakkosiirretty, pakkoaseistettu, pommitettu kaikin asein. Kurdien
hallitsijavaltiot Iran, Turkki, Irak ja Syyria ovat yrittäneet kaikin keinoin
pyyhkiä pois kurdien identiteetin ja kulttuurin.
Kurdiväki
on pyrkinyt kestämään suurta sortoa ja oman identiteettinsä, kielensä,
kulttuurinsa ja asuinalueensa puolesta joutunut tarttumaan aseisiin. Valtioiden
väkivaltakulttuuri on vaikuttanut pahasti alueen kehitykseen ja jättänyt korvamaattomia
tuhoja jälkeensä. Kemikaaliaseiden käyttöä kurdeja vastaan Itä- ja Etelä
Kurdistanissa, Khomeinin jihad-fatwan julistaminen kurdeja vastaan
Itä-Kurdistanissa ja kovien otteiden käyttäminen kurdeja vastaan Pohjois- ja
Länsi Kurdistanissa eivät ole vielä peittyneet ajan pölyllä. Kymmenien
tuhansien ihmisten kuolema kaikissa Kurdistanin osissa on historiallinen
todistus kansan suuresta vainosta kaikkien maailman valtioiden edessä. Maailman
suurten valtioiden, organisaatioiden ja kansalaisten hiljaisuus on antaneet
vapaat kädet vallanpitäjille tehdä hirmutekoja ja viedä sankoin joukoin
siviiliä omista kodistaan ja haudata elävänä maahan tehtyihin kuoppiin.
Kurdit
ovat viime kymmenen vuoden aikana erityisesti Etelä-Kurdistanissa merkittävän
kansannousun jälkeen 5.maaliskuuta 1991 nostaneet päänsä ja hiljaa vaatinut
aktiivisempaa itsemääräämisoikeutta. Vapauden tie on kivinen ja voi astua
hengenvaarallisiin ansoihin, mutta viimeaikaiset muutokset toteavat, että
kurdit voivat jatkaa matkansa kohti parempaa tulevaisuutta. ISIS:in hyökkäykset
kurdeihin Etelä- ja Länsi-Kurdistanissa viime kuukausina on vaatinut uusia
uhreja kurdeilta. Vaikka kurdit eivät ole vieläkään oppineet seisomaan
rintamalla yhtenäisesti ja ovat jakautuneet monien tahojen kesken, mutta
tilanne kuulostaa paremmalta verrattuna lähimenneisyyteen.
Hyvät
Helbce-muistopäivän osallistujat, Suomi ja monet muut maat ovat maksaneet kovan
hinnan itsenäisyytensä saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Kuitenkin kurdien
maksettu hinta on ollut kova, mutta ei ole vieläkään saavuttanut päämääräänsä
ja kärsimyskierre ja sortotilanne jatkuu. Kurdina en koskaan ole halunnut paeta
kurdien heikkoja pulia ja olen kohdistanut kritisointini kurdien poliittisiin
puolueisiin ja kurdien individuaali- ja kollektiivitoimintaan. Kuitenkin toisen
kansan kaasuttaminen ja telottaminen sankoin joukoin on rikos ihmisyyttä
vastaan.
Kurdien
vaino ei ole taakse jäänyttä historiaa ja se on edelleen läsnä Kurdistanin
kaikissa osissa. Kurdipolitiikkojen murhaaminen Euroopassa Iranin
diplomaattiterroristien käsin Itävallassa ja Saksassa vuosina 1989 ja 1992,
Irakin armeijan Afal-operaatio kurdeja ja heidän asuinalueitaan vastaan
1980-luvun viimeisinä vuosina, kurdien vainoaminen ja eristäminen
Länsi-Kurdistanissa Syyrian hallituspolitiikan seurauksena kymmenien vuosien
aikana ja pyrkimys kurdien juurten ja identiteetin hävittämiseen Turkissa ovat
toisiinsa linkittyneitä tarinoita, jotka kertovat maailmalle kollektiivisesta
kansan kärsimyksestä. Kansan jatkuvan kärsimys on tuottanut traumoja alueella
asuville ihmisille. Kurdistanin hallitsijavaltioiden politiikan luonne on
perustunut kurdien vaimentamiseen ja väkivaltaan, täten umpikujasta ulos
lähteminen on monimutkaistunut. Vaikka aikomuksena on lähteä kohti parempaa
tulevaisuutta, mutta näillä näkymin kurdien tulevaisuus on vielä epäselvää.
Koska sekä suurvallat että vallanpitäjät alueella harrastavat ”hajota ja
hallitse” politiikkaa. ISIS-järjestön hyökkääminen kurdialueisiin on uusi
tapaus joka on muiden kurdien hallitsijavaltioiden tahojen kanssa tuonut
mukanaan tuhon ja kuoleman aaltoja kurdeille Etelä- ja länsi Kurdistanissa.
ISIS-järjestön taistelijoiden hyökkäys kurdisiviileihin perustuu uusiin
tulkintoihin, mutta se sortovaltioiden tavoitteesta ja käytännöstä ei eroa
paljoakaan. Uusi järjestö tuntemattomana ja piilossa olevana
suunnittelukarttana on kolikon toinen puoli, josta ei voi hyvää seurata. Heidän
politiikkansa ja tavoitteensa täydentää hirmuvaltioiden väkivaltapolitiikkaa ja
on kemiallisen aseiden hyökkäyksen jatke.
Hyvät
tilaisuuden osallistujat ja kuulijat
Sotien ja
katastrofien kohtaamisseurauksena ihmiskunta ajattelee ottavansa opiksi
historiasta ja luulee, että ei tuollainen voi enää tapahtua. Kuitenkin
ihmiskunnan tulevaisuus on kiinni meistä ihmisinä. Ihminen vailla ihmisyyttä
voi aiheuttaa valtavia kärsimyksiä muille ja tuhoa ympäristölle. Vaikka 27
vuotta sitten tapahtuneelle on löydettävissä monia syitä, kuitenkin voi kysyä
miksi kurdeille on käynyt niin pahasti. Riippumatta kaikesta me saamme tänään
muistaa kurdiuhreja, jotka ovat kuolleet viimeisen sotien aikana siviileinä,
oman maan ja oikeuksien taistelijoina ja puolustajina. Kurdien turvallisuudesta
on huolehdittava myös heidän mahdollisuudesta asua turvassa omassa maassaan.
______________
هیچ نظری موجود نیست:
ارسال یک نظر